torstai 4. huhtikuuta 2013

Garfield eli Karvinen


Karvinen on Jim Davisin luoma sarjakuva, jonka päähenkilö on nimetty Davisin isoisän James Garfield Davisin mukaan, joka puolestaan on nimetty Yhdysvaltain presidentin James Garfieldin mukaan.

Karvinen on lihava ja laiska kissa, joka pitää nukkumisesta ja syömisestä. Se inhoaa maanantaita, dieettejä, hämähäkkejä ja eläinlääkäriä. Karvisen lempiruokaa on lasagne, mutta se pitää lähes kaikesta ruoasta, lukuun ottamatta rusinoita, maksaa, ja pinaattia. Vahva kahvi on hänelle myös mieleen. Niin vahva, että se jähmettyy kuppiin. Vaikka Karvinen tekeekin usein pilaa isännästään ja Oskusta, syvällä sisimmässään Karvinen rakastaa Eskoa ja todella syvällä myös hölmöä perheen lemmikkikoiraa.



Esko (joskus myös Esko Unohtumaton, Esko Karvinen ja Esko Kilpinen) on Karvisen ja Oskun isäntä, jonka usein toivottomat treffeille pääsytavoitteet ovat niin ikään strippien vakiotavaraa. Esko on yrittänyt useaan kertaan pyytää Karvisen eläinlääkäriä Liisaa ulos, ja uusimmissa sarjakuvissa Esko ja Liisa ovat käyneet enemmän ulkona ja kerran Liisa sanoi jopa pitävänsä Eskosta. Eskon vaatevarastosta on vuosien mittaan löytynyt mitä kummallisimpia pukineita, joita hän on esitellyt mm. treffeillään. Erityismaininnan ansaitsevat järjestelty sukkalaatikko sekä mielikuvituksekkaat räjähtävät ja vettä ruiskivat kravatit. Esko on niin vihattu, että hän on saanut useaan otteeseen häätömääräyksiä mm. Mongoliaan ja jopa pois ”maapallolta”. Esko on ammatiltaan sarjakuvataiteilija.



 Osku on koira, jolla on pitkä ja märkä kieli. Oskun runsas kuolaneritys ja tyhmyys on useiden strippien pääaiheena. Oskulta meni kolme vuotta oppia hengittämään. Oskun ÄO on niin pieni ettei sitä voi mitata, se pitää kaivaa esiin. Uusimmissa sarjakuvissa Osku tosin on esitetty viisaampana, kuin aikaisemmin ja antanut syytä epäillä, että se vain teeskentelee tyhmää.


(Lähde: Wikipedia)


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Karhuherra Paddington


Karhuherra Paddington on brittiläisen Michael Bondin luoma ja Peggy Fortnumin luonnostelema ihmisenkaltainen karhu. Hahmo esiteltiin ensimmäisen kerran 13. lokakuuta 1958 julkaistussa lastenkirjassa A Bear Called Paddington. Bondin kerrotaan keksineen Paddingtonin, kun vuonna 1957 joulun alla hän näki vaimonsa kanssa teddykarhun kaupan hyllyllä. He ostivat sen, koska se oli ainoa jäljellä oleva pehmokarhu ja he ajattelivat sen olevan yksinäinen.


Paddingtonilla on päällään kulunut, punainen hattu ja varhaisemmissa painoksissa myös takki ja saappaat. Lisäksi Paddingtonilla on aina mukanaan matkalaukku, jossa hän kantaa tärkeimpiä esineitään, kuten passia. Karhuherra on aina kohtelias ja hyvää tarkoittava, vaikka hänen ponnistelunsa päättyvätkin usein katastrofaalisiin tuloksiin. Paddingtonin intohimona ovat marmeladivoileivät ja kaakao.

Paddington asuu Lontoossa Brownin perheen luona Puutarhakatu 32:ssa. Brownin perheeseen kuuluvat herra ja rouva Brown, lapset Jonathan ja Judy sekä taloudenhoitaja rouva Bird. Brownit tapasivat karhuherran Paddingtonin asemalla, kun he olivat Judy-tytärtään vastassa. Perhe näki karhun istuvat matkalaukun päällä ja hänen takissaan oli lappu, jossa luki: "Huolehtikaa tästä karhusta. Kiitos". Paddington kertoi olevansa kotoisin Perun perukoilta ja ettei kukaan pysty lausumaan hänen perulaista nimeään. Perhe ihastui karhuun ja he nimesivät hänet löytöpaikan mukaan Paddingtoniksi. Paddington on todennäköisesti silmälasikarhu, vaikka ei ulkoisesti silmälasikarhuja muistutakaan, sillä Etelä-Amerikassa ei elä muita karhulajeja.


Paddingtonin ainoa tiedetty sukulainen on Lucy-täti, joka asuu karhujen vanhainkodissa Limassa. Hänellä on myös eno, jolta Paddington sai hattunsa, mutta enon nimi ei ole tiedossa.

Karhuherra Paddington on esiintynyt kahdessa televisiosarjassa, nukkeanimaatiossa Paddington (1975-1984) ja piirrossarjassa The Adventures of Paddington Bear (suomeksi Karhuherra Paddington, (1997–2001), jossa Paddingtonin suomenkielisenä äänenä toimii näyttelijä Mikko Kivinen. Paddingtonia on käännetty yli 40 kielelle.

(Lähde: Wikipedia)

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Vanhempia kortteja

Ohittakaa nää mun vanhojen korttien postaukset jos alkaa tympiä :P Mut ku mää vaan tykkään näistä vanhoista niin paljon, et niitä on kiva esitellä...

Taiteilija Martta Wendelin. Kortti lähetetty v. 1945 Lindströmin perheelle.



Upea silmäkortti, jonka Leena ja Pirkko ovat äidilleen lähettäneet v. 1955 nimipäivän johdosta.


Tykkään kovasti tällaisista vanhoista piirretyistä kissakorteista. Tämä kortti on 60-luvulta ja Helvi on sillä ilmoittanut Aarrelle tulevansa sunnuntaina iltajunalla :) 

Tämä on yllä olevan kanssa samaa sarjaa ja vastaanottaja ja saajakin sama kuin ylhäällä. Tässä Helvi kyselee saako tulla käymään :) Ja nyt kun aloin tutkia niin tuo yllä oleva korttihan on sitten suoraa jatkoa tälle kun on saanut luvan käynnille...


Taiteilija K. Liimatainen. Lähetetty v. 1944 Elmalle. 

Taiteilija U. Manelius. Nyt on leima niin haalea etten ole ihan varma vuodesta, mutta 60-luvulta jostain. Helvi on kovasti ainakin menossa pääsiäisen viettoon Eilan luo...

Aika ankea 4-vuotiskortti, jos saan sanoa! Joka tapauksessa Seppo on tällaisen saanut v. 1959 mummulta, vaarilta ja tädeiltä. 

Ihania pikkukisuja <3 Äiti ja isä on lähettänyt Sepolle tämän kortin lomamatkalta
Savonlinnasta v. 1957.